Pitkästä aikaa

Pitkään aikaan ei oltu pöönin kanssa nähty ja ensireaktio olikin vähän "hui" kun kipitin kultaa silittelemään. Pari askelta karkuun ja rohkaistuminen, antaa sen nyt silittää, ehkä tunnenkin sen.. Oppii se vielä mamman tuntemaan<3

---

Sunnuntaina hain Uuwen ja Ossin aamulla talliin. Molemmat antoivat hienosti laittaa riimut päähän, vaikka vapautta onkin kestänyt jo kuukauden. Ei ole noussut päähän.
Siinä kohtaa, kun talutin poikia tarhan ohi, jossa oli tammoja, alkoi epäilyttää se kahden nuoren oripojan samanaikainen talutus ihan normaaleissa riimuissa. Hörinä ja hirnahtelu oli innokasta ja tammat vastailivat ihastuneina. Onneksi nuo pojat on ihan mahtavia. <3 Yhtään eivät ruvenneet riehuksimaan.

Huuhdoin vesiletkulla molempien ponien mutaiset jalat ja selät. Ossi urheasti vain seisoi paikoillaan eikä peljännyt lainkaan, Uuwesta tilanne sensijaan oli kammoksuttava. Huuhtelun jälkeen molemmat ponit saivat loimet päällensä ja jäivät mukavasti talliin kuivattelemaan ja syömään heinää.

Illemmalla kun lähdettiin Sinin kanssa ajamaan Lillillä, otin Ossin peräponiksi. Tammalle höristiin ja sitä katseltiin rakastuneina, mutta ei tarvinnut komentaa yhtään. Ossi pysyi hienosti taaempana, ihan vain pyytämällä. :) Kyllä mulla on huippu poni. <3 Ei menty pitkää lenkkiä, vähän vaan köpöteltiin.